23.12.2023 IDD, IVDD, FGF4 CDDY... Mitä ihmettä ne nyt höpisee?

Viime kuukausina tajuntaani on tunkeutunut sekamelska toisiinsa tavalla tai toisella liittyviä kirjainlyhenteitä: IDD, IVDD, FGF4, CDDY... Yhdessä tuttujen kanssa olemme sitten yrittäneet saada näitä järjestykseen ja oppia muistamaan, mikä oli mikäkin ja miten ne liittyvät toisiinsa. Eilen innostuin sitten penkomaan vielä, mitä tutkimustuloksia niistä on nyt netin syövereistä löydettävissä. Tässä teillekin lyhyt tiivis tietopaketti aiheesta :-)

Tiivis oppimäärä, mistä nyt siis puhutaan

Eri geenitestipaketit tarjoavat tietoa geneettisistä terveysriskeistä. Viime aikoina tähän tarjontaan on lisätty sairaus nimeltä Intervertebral Disc Desease (käytetään lyhennettä IDD tai IVDD). Kolmesta omasta testaamastani koirasta, yhdellä ei löydy huomautusta tähän liittyvästä sairausriskistä laisinkaan (Chepi), yhdellä varoitetaan riskiä indikoivan variantin löytyvän yksinkertaisena (Nuppu) ja yhdellä tutkittu variantti löytyy kaksinkertaisena (Effi). Tämä herätti kiinnostukseni aiheeseen. Siispä opiskelemaan...

Koiran kasvua säätelee muiden mukana FGF4-geeni. Se siis löytyy kaikilta koirilta. Joiltakin koirilta tästä geenistä löytyykin lisäksi ylimääräisiä kopioita. Silloin puhutaan FGF4-retrogeenistä. Tämä ylimääräinen kopio voi sijaita kromosomissa 12 tai kromosomissa 18. Kun retrogeeni löytyy kromosomista 12, puhutaan CDDYstä. CDDYn on tutkimuksissa todettu aiheuttavan normaalia lyhyempiä jalkoja sekä IDD:tä eli selkänikamien välilevyjen kalkkeutumista ja rappeutumista. (Wisdom Panel 2023). IDD on tutumpi monella mäyräkoirahalvauksen-nimellä eli mäyräkoirien välilevytyrönä (Lappalainen 2021).

FGF4-retrogeeni on semi-dominantti muutos, mikä tarkoittaa, että se voi aiheuttaa jo vain yksinkertaisena sairastumisen IDD:hen eli selkärangan välilevyjen kalkkeutumisen, rappeutumisen ja jopa välilevytyrän (Wisdom Panel 2023). Mutaation yksin- tai kaksinkertaisena omaavan koiran sairastumisriskin on arvioitu olevan 5,5-15,1 -kertainen mutaatiosta vapaisiin koiriin verrattuna ja sairastumisiän alhaisempi (Batcher et al. 2019). Kaikkia IDD:n puhkeamiseen vaikuttavia perintötekijöitä ja ympäristötekijöitä ei kuitenkaan ilmeisesti vielä tunneta ja on mahdollista, että myös siltä suojaavia tekijöitä voi joillain roduilla olla enemmän kuin toisia.

Ja jotta asia ei olisi liian yksinkerainen, tutkimuksissa on todettu, että lähes 25 % IDD:n takia operoiduista koirista on kokonaan vapaita FGF4-retrogeenistä (Batcher et al 2019). IDD:n taustalla lienee muitakin, vielä meille tuntemattomia tekijöitä niin sairautta aiheuttavana kuin myös siltä suojaavana.

Mitä merkitystä sitten on selän röntgenkuvauksella, jos geenitestit kertovat jo IDD-riskistä? Lappalainen et al. (2014, myös Jensen et al. 2008) ovat tutkimuksessaan todenneet, että mäyräkoirilla on havaittavissa selkeä yhteys kalkkeumien ja myöhemmän IDD esiintyvyyden välillä. Mitä useammassa välilevyssä kalkkeumaa on esiintynyt, sitä todennäköisemmin koira on myöhemmin sairastunut IDD:hen. Kalkkeumat kehittyvät koiralle kahteen ikäänvuoteen mennessä ja voivat kadota sen jälkeen. Näin ollen IDD-riskin tutkimiseksi selän röntgenkuvaus pitäisi tehdä Kennelliiton suositusten (Lappalainen 2021) mukaan 2-4 -vuotiaalle koiralla. Myöhemmin kalkkeumia ei välttämättä enää havaita, kun välilevyt ovat voineet liueta pois.


Kooikkereista yli puolet kantaa FGF4-retrogeeniä ja välilevyjen kalkkeumistakin on jo todisteita


Viime aikoina on saatu ensimmäisiä tietoja siitä, että IDD:tä aiheuttava FGF4-retrogeeni on hyvin yleinen myös kooikerhondjeilla. Wisdom Panelin (2023) kartoituksen mukaan 56 % kooikerhondjeista omaa mutaation vähintäänkin yksinkertaisena. Kartoitin itse loppuvuodesta 2023 julkisesti saatavilla olevista kooikkereiden Embark-terveystiedoista kooikkereiden tilannetta. Tässä pienessä otoksessa (18 kooikerhondjea) FGF4-retrogeenistä vapaita koiria oli vain 2, yhden retrogeenin kantajia 12 ja kahden retrogeenin kantajia 4 yksilöä.


Kooikerhondjen osalta kalkkeumien määrästä ja IDD:hen sairastuvuudesta ei ole tutkimustietoa vielä saatavilla. Kooikkerhondjeilla on kuitenkin myös Suomessa kuvattu jo joidenkin yksilöiden selkärankoja tai tutkittu aiemmin otettuja selkäkuvia mm. jo ilmenneiden selkäoireiden yhteydessä. Myös muiden Kennelliitos antamien selkälausuntojen lisätiedoissa on saattanut olla maininta kalkkeuma-havainnosta. 


Röntgenkuvista on paljastunut, että myös kooikerhondjeilla esiintyy FGF4-retrogeenille tyypillisiä välilevyjen kalkkeumia. Lisäksi näin jälkikäteen on epäilty, että osan aiempina vuosina ja vuosikymmeninä ilmenneiden selkäongelmien taustalla on voinut olla IDD, mutta sitä ei ole silloin osattu epäillä kooikerhondjella selkäongelmien aiheuttajaksi ja koirat ovatkin saaneet näin ollen muun diagnoosin. 


Lähteet


Aiheesta lisää

Bianchi et al. 2023. FGF4L2 retrogene copy number is associated with intervertebral disc calcification and vertebral geometry in Nova Scotia Duck Tolling Retrievers. American Journal of Veterinary Research. <https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36662606/

Sanastoa

Kuva osasta koiran selkärankaa. Ainakin parissa nikamavälissä havaittavissa välilevyjen kalkkeumia.

Kuva 1. Selkänikamia ja nikamavälejä, joissa ainakin parissa havaittavissa välilevyjen kalkkeumia.