Uutiset


11.6.2018 Ei oo aina helppoo... eikä mukavoo...

lähettänyt Hanna Parkkola 11.6.2018 klo 10.15   [ 11.6.2018 klo 10.24 päivitetty ]

Sisarukset lekurin odotushuoneessa
Viime kuukaudet ovat olleet raskaita, jos kasvatustyötä ajattelee. Paljon on ollut sulateltavaa. Syksyllä jo saimme surullisia uutisia, että A-pentueen Pekko-isä oli lopetettu yllättävän ja voimakkaan aggressiokohtauksen takia. Syytä kohtaukseen ei tiedetä. Tämä uutinen jo itsessään sai miettimään, kannattaako näitä jälkeläisiä käyttää laisinkaan jalostukseen. Lopulta olin kallistumassa ajatukseen, että ehkä voisi käyttää, jos odottaisi ensin sinne viiden-kuuden ikävuoden hujakoille eikä kukaan Pekon yhdestätoista jälkeläisestä olisi vastaavaa kohtausta saanut. Tätä pohtiessa meni talvi...

Toukokuun lopulla järjestimme sitten A-pentueelle joukkotarkastuksen. Haukuilta tullattiin läpi silmät, polvet, kyynärät ja lonkat. Omiltani vielä selätkin. Tarkastukseen osallistui 4 koiraa pentueen kuudesta yksilöstä. Jo tutkineelta eläinlääkäriltä kuulimme, että silmät olisi kavereilla ok, samoin polvet ja ehkä kyynärätkin. Lonkista sen sijaan saimme huonoja uutisia jo kuvanneelta lääkäriltä. Ja valitettavasti huonot uutiset vahvistuivat ja kasvoivat virallisten tulosten myötä. Jopa kahdella pentueen koiralla (Reea ja Nuka) oli toinen lonkka D-tasoa lausunnon antaneen lääkärin mielestä. Tämä uutinen sinetöi ajatukseni pentueen jättämisestä jalostuksen ulkopuolelle. 

 Koira Silmät Polvet Kyynärät Lonkat Selkä
 Harris *Ok 0/0 0/0 C/C VA0, LTV0
 Reea * Ok 0/0 0/0 D/C VA0, LTV1
 Piko * 0/0 0/0 C/B 
 Nuka * 0/0 0/0 D/C 
* Jostain syystä tulokset puuttuvat vielä Kennelliiton Jalostustietokannasta. Omien koirieni tulokset tarkistettu paperilausunnosta.

Mutta sen lisäksi uutinen pisti myös miettimään, periyttääkö Täplä emänä myös niin vahvasti huonompaa lonkkaa, ettei myöskään Täplällä kannata uutta pentuetta teettää? Täplähän on itse C-lonkkainen, mutta tutkineiden lääkäreiden mielestä kuitenkin sen verran lievästi, ettei ne todennäköisesti tule häntä itseään koskaan vaivaamaan. Urosta valitessani otin tietoisen riskin lonkkien suhteen, koska vaikka Pekko itse oli A-lonkkainen, oli hänen taustallaan myös kohtuu runsaasti C-lonkkaakin ja etäänpänä myös D-lonkkainen isovanhempi. Missään vaiheessa ei kuitenkaan pieneenkään mieleeni tullut, että riski voisi tuottaa näinkin kehnon lopputuloksen. Peräti kaksi D-lonkkaista pentua ja toiset kaksi C:tä! Toisaalta Täplä oli myös äärettömän tunnollinen äiti, joka tuntui väsyttävän itsensä aika perusteellisesti pentujen hoivaamisen kanssa. En taida raaskia enää tässä iässä (täyttää pian 7) sitä toista kertaa siihen 'rääkkiin' saattaa.

Noh, tätä se kasvattajan elämä sitten vissiin on. Valintoja pitää tehdä ja sitten vain hyväksyä, mitä tuleman pitää. Onhan tässä tuoreelle kasvattajalle totuttelemista. Onneksi A-pentue on osoittautunut luonteeltaan kuitenkin mitä ihanimmaksi. Tämä on suuri ilonaiheeni, onhan luonne minulle terveyden ohella se tärkein kriteeri kasvattajana. Nyt kuitenkin näyttä sille, että seuraavan pentueen toteutumiseen menee aikaa, useampi vuosi. Koiralaumani on nyt neljän koiran kokoinen ja sen kahdessa juniorissa riittää vielä sivistämistä hyväksi aikaa. Vasta sen jälkeen kannattanee harkita uuden junnun tuomista kokoonpanoon ja ennen kuin se kasvaa siihen ikään, etttä olen valmis pennutukseen sitä käyttämään, menee aikaa taas toinen mokoma. Ehkä tähän uuteen aikatauluun sopii sitten vaikka kooikkeri-risteytyksen mukaantulo, jos rotuyhdistyksessä sellaiseen päätetään lähteä. Itseäni kiinnostaisi hyvinkin kooikkeri-villakoira-risteytyksen hankkiminen seuraavaksi jalostuskoiraksi. Onhan villakoira hurmannut minut jo 90-luvulla ihanalla luonteellaan... Mutta katsotaan sitä sitten, kun sen aika koittaa...

Iso kiitos terveystarkastukseen lähteneiden pentujeni omistajille! Tämä oli konkreettinen esimerkki siitä, miten muidenkin kuin jalostukseen käytettävien pentujen tarkastamisella on merkitystä kasvatustyölle. Vielä suurempi merkitys olisi ollut, jos omalla jalostuskoiralksi suunnittelemallani koiralla olisikin ollut hyvät tulokset ja ne kahdet D:t olisi osunut muille pentueen koirille. Silloin olisi ajauduttu ihan harhateille, jos jatkoon olisi menty tietäen vain tuon jalostukseen suunnitellun koiran tulokset...

7.4.2018 Täplä 36-37 cm --> Medi

lähettänyt Hanna Parkkola 7.4.2018 klo 10.27

Tammikuussa alkanut agility-harrastus on edennyt siihen pisteeseen, että kisakuume polttelee jo. Täplän kanssa kävimmekin tänään Jyväskylässä mitattavana. Rouva on selkeä medi, kuten olin aavistellutkin. Kahden mittauksen tulokset 36 ja 37 cm. Sitten ei kun kisaamaan... Noh, ehkä meidän pitää vähän vielä treenata... Ainakin keinua. Intoa kyllä jo koirulilla riittäisi, kuten tyttärilläänkin. Junnuilla ei vaan vielä ollut ikää riittävästi edes mittauksiin...

18.3.2018 Uusi sukupolvi valloitti näyttelykehän

lähettänyt Hanna Parkkola 18.3.2018 klo 10.26   [ 18.3.2018 klo 10.34 päivitetty ]

Tänään oli jännä päivä. Minulla oli vähän karannut hommat käsistä ja olin erehtynyt ilmoittamaan kaikki kolme kooikeriani samaan näyttelyyn. Lisäksi mukana oli oma kasvattini Kasper, eli puoli pentuetta ensimmäisessä näyttelyssään samalla kertaa. Täplä lähti mukaan vain siksi, kun en raaskinut jättää kotiinkaan. Se katse on kertakaikkiaan raastava, kun mammalle pitää joskus sanoa, että nyt jäät kotiin odottamaan... Hän niin Rakastaa kaikkialla kulkemista, kaiken näkemistä ja kokemista.

Korpilahden ryhmänäyttelyssä oli mukana hulppeat kahdeksan kooikeria. Onneksi olin saanut matkaani yhdet apukädet, joita ilman en olisi selvinnyt. Ensin Kasper (Peukaloniityn Altair)  veti tyylillä urosten junioriluokassa emäntänsä kanssa. Tämä ensikertalainen seisoi kuin mikäkin valiouros tuomarin edessä! Ilo nousi ylimmilleen, kun Kasper julistettiin parhaaksi urokseksi ja mukaan lähti sertikin. Upea poika! Eläköön Kasper! JUN-ERI, JUK1, PU1, SERTI, VSP

Sitten oli vuorossa meitsin tytöt. Molemmat tietysti junnu-nartuissa vaikka vähän fiksumpi ihminen olis tajunnut hyödyntää mahdollisuuden käyttää nuorten luokkaa jakamaan koiria eri luokkiin. Eihän sitä kaikkea voi ihmisen pieni pää hoksata... ainakaan ajoissa... Reea hoiti homman taas omalla rauhallisella tyylillään. Tuomarilta tuli kehut luonteesta! Mutta kuten odotettavissa oli, tiputti huima korkeus lopputulosta --> EH.

Hartsua alkuun pöydällä hirvitti tuomari. Siitä selvittiin hengissä eikä edes muristu ollenkaan. Sen jälkeen loppu olikin iloa, intoa ja lopulta jopa tuomarin luokse juoksemista :-D Vaikka tyttö on pidättyväinen, hän myös sopeutuu hyvin nopeasti. Loppu olikin sitten tähtien kimallusta: JUN-ERI, JUK1, PN1, SERTI ja ROP. Enää en voinut kuin haukkoa henkeäni. 

Päivä oli kasvattajan unelma! Omat kasvatit ensimmäisessä nättelyssään ROP-kehäss vastakkain. Onnen kyyneleet tulivat silmiin illalla... Harmi, ettei tästä kuvaa tullut.

Ai niin. Täplä-mamma. Hoiti kehän jo valion tyylillä ja antoi tilaa nuorelle sukupolvelle. Nautti täysin rinnoin päivän elämysretkestä. Täplän kanssa aloitimme näyttelyuran 6 vuotta sitten näistä samoista Korpilahden mittelöistä. Nyt seuraava sukupolvi teki oman ensiesiintymisensä samassa paikassa, mutta paljon loistokkaammin. Tyttösten sanalliset arvostelut löytyvät kunkin omalta sivulta...

Harris ROP Korpilahdella 2018

17.12.2017 Rally-tokoilua koohottimien toimesta

lähettänyt Hanna Parkkola 17.12.2017 klo 9.17   [ 2.1.2018 klo 7.01 päivitetty ]

2.1.2018 päivitetty Täplän kuvaukseen sanallinen arvio

Eilen vietimme jännää päivää Saarijärvellä Saarijärven Seudun Kennelkerhon järjestämissä rally-toko-kisojen merkeissä. Alunperin kisassa piti startata vain Täplä ja Reea. Harriksen ajattelin kaipaavan vielä totuttelua vilskeeseen ja halleihin ennen ensimmäisiä kisoja. Itsenäisyyspäivänä pääsimme kuitenkin kokeilemaan harjoituskisoja samaisessa hallissa ja kun Harris sopeutui paikkaan ja vilskeeseen niin nopeasti, ilmoitin kisajärjestäjälle, että pikku-neitikin voi startata, jos tulee paruutuspaikkoja.

Kisaa edeltävänä päivänä sitten tulikin tieto, että myös Harrikselle oli vapautunut peruutuspaikka. Läksimme kisoihin siis kaikkien kolmen kooikkerin voimin! Ja minä jännitin kolmeen kertaan... Pentusten (jos heitä nyt enää voi pennuiksi kutsua) kanssa en odotellut kummia. Arvelin, että yhdestä harjoituskerrasta huolimatta halli vie vielä nöpönenät mennessä nakkipalkoista huolimatta, kuten oli käynyt itsenäisyyspäivien harkoissa ja kuten Täplällekin kävi ensimmäisissä kisoissaan vuosia sitten.

Kyllä se keinonurmi vielä vähän neitejä kiinnostikin, mutta iloiseksi yllätyksekseni saimme kuitenkin molemmille hyväksytyt suoritukset. Ja Harrikselle jopa paremmilla pisteillä kuin Reealle. Harriksesta kyllä on alusta asti nähnytkin, että kunhan ympäristön jännittäminen saadaan pois häiritsemästä, niin tuosta neidistä tulee kovatasoinen rally-toko-koira. Niin innokasta on neidin suorittaminen.

Harris (ALO, ensimmäinen kisa)

Ensimmäisenä starttasi Harris numerolla 6. Alussa nenä vei parin miinuspisteen verran, pari tehtävää uusiittiin, vähän lähti pisteitä epätarkkuudesta ja vikkelä neiti ehti yhdessä tehtävässä tehdä liikkeitä enemmän kuin oli tarpeen heittäen näin 10 pistettä tasoitusta muille kilpailijoille :-) Tuomarin sanallisina terveisinä saimme: "Osaava koira ja hyvin kannustettu läpi radan." Tulos 81 pistettä.

Harris seuraa tarkkaavaisena
Copyright Tanja Pulkkinen

Reea (ALO, ensimmäinen kisa)

Reealla vei nenä vissiin enemmän kuin Harriksella, koska puutteellisesta yhteistyöstä menetettiin aika monta pistettä. Meidän suuri metsästäjä.... Pari kertaa olimme myös matkalla eri suuntiin, mistä seurasi tietysti taluttimen kiristymisestä vähennystä. Kerran uusittiin yksi tehtävä ja yhdessä tehtävässä tehtiin yhden istumisen sijasta kaksi istumista menettäen näin kymmenen bojoa... Lopputulokseksi tuli 79 pistettä. Tuomarin sanallinen arvio: Hyvin kannustettu koiraa läpi radan. Reean suorituksesta ei valitettavasti minulla ole kuvaa käytettävissä...

Täplä (VOI)

Täplän kanssa ongelmaksemme on muodostunut liika innokkuus. Olen kisoissa käyttänyt palkkana pitkästä suorituksesta nakkia tai muuta yhtä ihanaa herkkua. No, nyt Täpykkä on sitten niin innoissaan, että piti lähes koko radan ajan kurinaa, taisi haukahdellakin välillä ja sitten koko käytösruudun ajan makasi kyllä hienosti, mutta pieni pilli suussa piti pientä ääntä koko ajan... Pisteitä meni noista ääntelyistä, väärästä rintamasuunnasta, minun yhdestä istumisen unohtamisesta ja pari pientä yhden pisteen vähennystä. Sanallinen arvio kuului: "Reipasta mutta sujuvaa suoritusta.". Mutta osaavaksi koiraksi Täplääkin taidettiin nimittää :-) Loppupisteet 70 ja nipin napin saimme näin ensimmäisen hyväksytyn tuloksen voittaja-luokasta. Jatkossa pitänee jättää ne nakit kotiin, jotta kisoissa menisi yhtä hienosti kuin harkoissakin...

Täplä seuraa vauhdikkaana
Copyright Tanja Pulkkinen

Iso kiitos Tanjalle kuvien käyttömahdollisuudesta!



19.10.2017 Täplän tuoreet terveystulokset

lähettänyt Hanna Parkkola 19.10.2017 klo 7.22

Tiistaina kävimme Täplän kanssa terveystarkastuksessa. Halusin tutkituttaa silmät vielä kerran nyt kun Täplä on täyttänyt jo kuusi vuotta. Kolme vuotta sitten minua jäi kuitenkin vaivaamaan lonkkatutkimuksen tulos, koska lonkkakuvat otettiin tuolloin juoksujen aikaan. Ennenhän suositeltiin, ettei lonkkia kuvattaisi juoksujen aikaan koska se huonontaisi tuloksia. Niinpä ajattelin otattaa nyt myös lonkkakuvat uusiksi juoksujen välissä. Edellisistä juoksuista oli nyt kulunut 2 kk. Lisäksi hampaat kaipasivat selvästikin huoltoa hammaskiven takia, joten Täplä jouduttaisiin nukuttamaan joka tapauksessa. Siinähän sitten saisi samalla sujuvasti niin lonkat kuin kyynärätkin. Kyynäriähän ei Täplältä oltu aiemmin tutkittu laisinkaan.

Nyt on sitten kaikki tulokset saatavilla Koiranetissäkin: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI42941/11&R=314
Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia
Kyynärät: 0/0
Lonkat: C/C

Eli lonkkatulos pysyi entisellään.

Ylläri saatiin sen sijaan hammaskiven poiston yhteydessä. Viimeisimmistä poskihampaista ylhäältä paljastui juurissa asti ollut tulehdus. Niinpä nyt jo nykäistiin viimeisimmät pienet poskihampaat pois. Röntgenkuva paljasti tulehduksen vielä seuraavistakin poskihampaista. Niitä ei pystytty ajanpuutteen vuoksi operoimaan samoin tein eli kahden viikon päästä käydään vielä uudemman kerran hammashuollossa. Liekö tuo tulehdus selittää sen, kun olen ihmetellyt Täplän päivisin esiintynyttä väsymystä. Olen ajatellut sen johtuvan vain ympärillä riehuvista ja vahdittavista pennuista, mutta ehkä syynä olikin tuo hammasvaiva. Aika näyttää...

Lääkärissä Täplä käyttäytyi reippaasti, kuten aina ennenkin. Häntä heiluen ja lähes hihnassa vetäen innokkaasti sisään. Odotushuoneessa piti sitten päästä ihan omalle penkille odottelemaan, vastaanotolla vauhdilla syliini, että pääsee tutkimuspöydälle :-)

Täplä lääkärin odotushuoneessa omalla penkillään



19.8.2017 Rakentamista ja pentujen kasvatusta

lähettänyt Hanna Parkkola 19.8.2017 klo 8.13   [ 19.8.2017 klo 8.14 päivitetty ]

Pentuetta suunnitellessa minua harmitti, että meidän rakennuspuuhat ovat käynnissä samaan aikaan, kun pentuja olisi tulossa. Eniten mietitytti, miten saisin kasvatettua itselleni jäävää pentua rakentamisen lomassa. Ainakin tähän mennessä pelko on osoittautunut turhaksi. Isona apuna siinä on tietysti ollut se, että rakennustyömaamme sijaitsee maalla, umpi korvessa :-) Tämä mahdollistaa koirien pitämisen vapaana pihapiirissä, jossa on tilaa temmeltää ja risuja sekä muita luonnonantimia leikittäväksi. Ja mikä parasta, oma sisko kaverina riehumassa!

Toisinaan on tilanteita, joissa koirat kyllä pitää pistää sisälle. Esimerkiksi sorarekan tuodessa aineksia pihamaalle, kaivinkoneen työskennellessä tai muurin muurauksen aikana... Toisinaan kakarat saavat olla pihalla, useimmiten kakarat saavat olla pihalla vaikka ottaisivatkin osaa rakennuspuuhiin.

Tässä eräänä iltana oli vuorossa perusmuurin viimeistelyä. Väänsin laastia ja tasoittelin sillä luiskia perusmuurin alalaitaan. Sinä iltana tuli todistettua, että ihan on tytöt äitiinsä tulleet eivätkä yhtään huonommiksi jääneet. Siinä missä Täplä painoi pari vuotta sitten saunan tuoreelle rappuselle yhden tassun kuvan. Nämä tytöt suorastaan kisasivat siitä, kuka saa eniten tassunkuvia aikaiseksi. Ja minä tulin perässä lastan kanssa niitä tasoittelemassa - kunnes loppuillasta luovutin...

Ensimmäiset jäljet painoi laastiin kukapas muukaan kuin Reea! Sitä sitten tytöt yhdessä ihmettelivät (Reea etualalla ja Harris takana).

Reean ekat tassunjäljet

Ja minä peittelin.... Eikä mennyt kuin puoli tuntia, niin jo syntyi toiset ja neiti ilakoitsi tyytyväisenä 'Eiks tullut hienot!'

Eiks tullut hienot!

Koska tytöt tykkäävät olla aina tutkailemassa lähietäisyydeltä tekosiani, piti keksiä ratkaisu siihen hetkeen, kun heittelin laastijauhetta betonimullyyn enkä halunnut neitien tuovan silmiään siihen sotkettavaksi jauheella. No tämähän oli oiva tilaisuus paikallaolon harjoitteluun! Ei kun koko joukko muutaman metrin päähän paikallamakuuseen ja laastia vääntämään. Aika hyvinhän tuo jo sujuikin! 

Paikallaoloharjoitus betonimyllyn pyöriessä

Illan edetessä Harriskin uskaltautui kokeilemaan tassunkuvien tekemistä ja jäi kiinni heti verekseltään...

Harris painaa tassunkuvat laastiin

Ja sitten katsotaan, että mitähän se äiti tuumaa noista... Tuliko hienot?

Harris katsoo äitiä, mitä äiti tuumaa tassunjäljistä

Sitten homma karkasi käsistä eikä äitee pysynyt enää mukana, kuka teki mitä. Mutta tämä kottikärryn ja muurin välistä viuhahtaja ei ole voinut olla kukaan muu kuin Reea!

Juoksujäljet kottareiden ja muurin välistä

Tämän jälkeen äippä kyllästyi kuvaamaan kaikkia kakaroiden aikaansaannoksia. Taisin peitellä vielä nämä ja muutamat muut jäljet ja sitten totesin, että kauimpana muurista olevat saavat jäädä sinne muistoiksi... Ne tosin hautautuvat syvälle maahan, mutta onpa jollekin joskus jotain ihmeteltävää, kuka sitten kenties aikanaan tuonne asti kaivautuukaan...

Lopuksi illan kuitenkin kruunasi vanhapiika-Daimi makaamalla tyynen rauhallisesti laastin päällä. Onneksi tässä kohden laasti oli jo vähän kuivahtanut eikä siihen enää jäänyt koko koiran kuvaa! Pakko oli kaivaa vielä kamera esiin. Sillä aikaa neiti oli ehtinyt jo nousta istumaan asti ja oli selvästi vaivautunut kiinnijäännistään...

Daimi laastissa

Niin, siis kyllä se rakentaminen ja pentujen kasvatus onnistuu :-) Mutta kannattaa yrittää vain, jos löytyy riittävästi huumoria ja intoa tehdä vähän ylimääräistä...








25.2.2017 Pennut lensivät maailmalle ja omakin lauma kasvoi

lähettänyt Hanna Parkkola 25.2.2017 klo 3.41

Pentueen viimeinen aamu yhdessä

Niin se vaan aika juoksee ja Peukaloniitynkin ensimmäinen pentue on maailmalle saateltu helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kaikista kuudesta pennusta kasvoi potrat ja reippaat lapsukaiset. Kotoa poismuuttaneiden kanssa kävimme etukäteen tutustumassa tuleviin koteihin, joidenkin kanssa useammankin kerran. Eläinlääkärin tarkastuksesta kaikki pennut saivat puhtaat paperit ja lääkärikin hämmästeli, miten reippaita ja tomeria pentuset olivat :-). No olimmehan me siinä vaiheessa jo reissanneet ympäri Jyväskylää ja Laukaata sekä käyty reissussa sekä Lahdessa että Tampereella! 

Kotiin jäi kaksi tyttöä. Alunperinhän tarkoitus oli jättää vain yksi, mutta kun sopivaa kotia ei ollut löytynyt Harrikselle vielä luovutusviikonloppuun mennessä ja siinä vaiheessa aloin jo itsekin olemaan aikalailla kiintynyt tähänkin pentuun, päätin jättää senkin itselleni. Eläintenkouluttajan olen aivan haltioissani, kun voin seurata jatkossakin pentujen keskinäistä vuorovaikutusta eri ikävaiheissa, pentujen ja emän vuorovaikutusta elämän edetessä sekä kokeilla useamman koiran yhtäaikaista koulutusta. Onhan se toki mahdollista, että jatkossa tulee eteen eripuraa samanikäisten neitokaisten välille ja voin joutua siinä vaiheessa etsimään uuden kodin jommalle kummalle, mutta eipä nyt maalata piruja seinälle. Katsotaan avoimin mielin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :-)

Niinpä meidän laumaamme kuuluu nyt neljä koiraa. Pennut ovat hyvin oppineet jo ymmärtämään känkkäränkkä-Daimia ja Daimikin on oppinut jo rentoutumaan pentujen läsnäollessa. Elämä alkaa siis asettua urilleen ja pentujen peruskoulutus on hyvässä vauhdissa. Istumsitakin on harrastettu niin innolla, ettei peffaa meinaa treenin jälkeen nousta maasta ollenkaan. No olipa ainakin valokuvan ottaminen helppoa :-) Parin-kolmen vuoden päästä tehdään terveystutkimukset seuraavalle sukupolvelle ja aletaan miettiä B-pentueen ajankohtaa ja vanhempia...

Meidän lauma helmikuussa 2017

29.12.2016 Maailman valloitus on alkanut

lähettänyt Hanna Parkkola 29.12.2016 klo 9.54

Pennut ovat nyt 3-viikkoisia ja maailman valloitus on alkanut. Ensin tultiin ulos pentupesästä makuuhuoneeseen tutustumaan ja nyt on rohkeimmat alkaneet tehdä lyhyitä vierailuja aulan puolelle. Meno on välillä aikamoista, kun sisarukset harjoittelevat yhdessä kävelyä, hyppimistä, kiipeilyä, juoksua, murinaa, haukahtelua ja kaikkea, mitä ikinä keksivätkin.

Kaikki pennut ovat kasvaneet mukavasti ja pysyneet terveinä ja terhakkoina. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia elämyksiä näiden pienten karvapörriäisten elämässä. Löydät lähes päivitäiset terveiset Facebookista (https://www.facebook.com/peukaloniitty/). Kuvia on lisätty myös pentueen omalle sivulle.

Mukavia loppuvuiden päiviä ja iloista vuotta 2017 toivottelevat Peukaloniityn tähtöset :-)
(Videolla pennuilla ikää 2 vkoa 5 pvä)

Peukaloniityn päiväpeuhula




9.12.2016 Meitä on nyt monta...

lähettänyt Hanna Parkkola 8.12.2016 klo 15.59

Eilen se sitten tapahtui. Tämä tähdenlennon alla alkunsa saanut Peukaloniityn ensimmäinen pentue putkahti maailmaan pallero toisen perään. Lopulta pesässä möyri emän lisäksi yhteensä kuusi pentua: 3 narttua ja 3 urosta. Tulihan niitä siis hiukan enemmän kuin kaksi!

Täplä on osoittautunut sangen huolehtivaiseksi äidiksi ja malttaa tuskin itse nukkua laisinkaan. Ja onhan tuossa katraassa jo hoitamistakin ihan kohtalaisesti :-) Täyttelen hiljalleen Pentueet-osioon kuvat ja tiedot kustakin pennusta.


Pentuja voi edelleen tiedustella Hannalta: 050 433 6482.

Pentueen ensimmäinen päivä

2.11.2016 Odotusta...

lähettänyt Hanna Parkkola 2.11.2016 klo 11.33

Sille se nyt tämän päivän ultran perusteella näyttäisi, että pentuja olisi tulossa. Ainakin pari. Mutta tuo tutkimushan antaa pääsääntöisesti tiedon vain siitä, onko tiineenä vai ei. Eli kyllä meillä nyt ihan oikeasti aletaan sitten odottamaan Peukaloniityn ensimmäistä pentuetta :-) Tämä on iloinen uutinen meille ja varmaan monelle muullekin.

Näyttäisi sille, että laskettu aika ajoittuu jonnekin 9.12. kieppeille. Jospa siellä sitten saataisiin pikkuisia pikkujoulukääröjä...

Pentu vetää riepuja

1-10 of 29