1.12.2024 Kuinka löytää nartulle pari?

Taas pitäisi valmistautua seuraaviin juoksuihin ja löytää nartulle sopiva pari. Minusta tämä on yksi kasvattamisen stressaavimmista asioista - ja varmaan kaikkein työläin... Olen iloinen siitä, että tätä tehtävää on nykyään saatu edes vähän helpottamaan tiede ja tekniikka :-) Tässä kerron, miten minä nykyään etsin sopivaa urosta nartuilleni.

1. Geneettinen match making

Geenitestit ovat tulleet parinvalintaan avuksi. Koiran genotyyppi voidaan määrittää testeillä ja Utrechtin yliopisto on toteuttanut Fit2breed-sovelluksen, jolla voidaan hakea 'geenityypatuista' uroksista nartulle sopivimmat ehdokkaat. Heidän tietokantaansa on kerätty jo satojen kooikerhondjejen Wisdom-, MyDogDNA- ja Embark-tulokset. Niinpä voin vain tehdä muutaman klikkauksen ja saan eteeni pitkän listan uroksista järjestettynä niin, että geneettisesti erilaisimmat on ylimpänä. Halutessaan tuolle listalle voi suodattaa näkyville esimerkiksi vain suomalaiset koirat. 

Vastaavaa kartoitusta voi tehdä Embarkin palvelussa, jos oma koira on testattu Embark-testillä ja tietää urosten Embark-profiileiden osoitteita. Mikäli molempien testit on tilattu Utrechtin yliopiston kautta, löytyy Embarkin palvelusta Shared DNA-arvo, joka kertoo koirilta löytyvän samanlaisen DNA:n määrän. Mitä pienempi luku, sitä parempi.

2. Uroksen ominaisuudet

Toisessa vaiheessa alan käydä listaa läpi ylimmästä alkaen. Tässä vaiheessa en yleensä karsi vielä pois uroksia niiden sijainnin perusteella. Nartulleni todella hyvin sopivan uroksen tapauksessa olen valmis tuomaan sperman vaikka sitten maailman toiselta laidalta. Kustakin uroksesta tarkistan:

• Uroksen ikä. Vanhempi, edelleen terve koira on turvallisempi valinta kuin nuori koira. 

• Paljonko uroksella on tällä hetkellä jälkeläisiä? Suosin uroksia, joilla ei ole jälkeläisiä tai niitä on vähän. Tämä edistää rodun geenipoolin säilymistä mahdollisimman monipuolisena ja helpottaa minun omaa jalostustyötä tulevaisuudessa, kun samaa urosta ei löydy kaikkien muidenkin sukupuusta parin sukupolven päästä.

• Mitkä ovat uroksen terveystulokset? Terveystuloksia arvioidessani peilaan niitä narttuni terveystuloksiin ja suomalaisiin kooikerhondjen jalostussuosituksiin (jos linkki on mennyt rikki, niin mene yhdistyksen kotisivuille www.kooikerhondje.fi ja etsi sieltä jalostusohjeet).

3. Koirien sukujen terveystietojen kartoitus

Kolmannessa vaiheessa tarkistan tuoreimpien saatavilla olevien (ClubRegister, ZooEasy, Fit2breed) tietojen perusteella sekä oman narttuni sukulaisten terveystiedot että listalla jäljellä olevien urosten sukujen terveystiedot. Tavoitteena on tarkistaa, ettei myöskään koirien lähisuvuilta löydy samoja terveysongelmia kuin omalla nartullani on (käytännössä kaikkien kooikkereiden lähisuvuista löytyy jotain terveysongelmia, koska kooikkereilla on maailmanlaajuisesti hyvin kattavat tiedot koirien sairauksista ja tutkimustuloksista). Samoin tarkistan myös vakavien sairauksien (esim. epilepsia, munuaisongelmat...) osalta, mikä kunkin koiran oman suvun tilanne on.

4. Urokseen tutustuminen

Edellä kerrottujen kartoitusten myötä uroslista on yleensä muovautunut jo jonkinlaiseen järjestykseen ja sieltä erottuu jokunen kiinnostava uros. Niitä ei enää tässä vaiheessa yleensä kovin montaa ole listalla. Nyt on vuoro alkaa tutustua uroksiin lähemmin. Ensimmäisenä otan yhteyttä uroksen omistajaan ja kyselen mahdollisesti tutuilta kooikkeri-ihmisiltä, ovatko he tavanneet urosta. Varmistan omistajalta, olisiko uros käytettävissä ja jos on, niin kyselen luonteesta, terveydestä ja uroksen tähän astisesta elämästä. Jos edeleen kaikki kuulostaa hyvälle, pyrin käymään tutustumassa urokseen itse.

5. Uroksen ja nartun tutustuttaminen

Kotimaiset urokset ovat yleensä hyvin saavutettavissa. Tämä on etuoikeus, kun asuu Keski-Suomessa. Kaikkialle on kohtuu lyhyt matka :-) Niinpä pyrin käymään myös astutettavan nartun kanssa etukäteen tutustumassa urokseen. Ihan yhteisellä lenkillä tms. Toivon, että tämä helpottaisi varsinaista astutustilannetta ja olen myös avoin nartun mielipiteille. Jos minulla on oman selvitykseni pohjalta kaksi tasaväkistä urosta, saatan tehdä valinnan sen mukaan, kumpi pariskunta tuntuu tulevan paremmin toimeen keskenään.

Pitkä ja kallis tie...

Tie sopivan astutusparin löytämiseksi on pitkä, vie aikaa ja vaatii paljon panoksia (aikaa ja rahaa). Ja mitään varmuutta ei ole siitä, tuottaako se tuloksia. Kooikerhondjeilla on kuitenkin omat terveys, luonne ja sisäsiittoisuusongelmansa. Tässä pisteessä olevalla rodulla ei ole oikotietä onneen ja pieleen voi mennä siltikin. 

Geenitestit ovat mielestäni jatkossa aivan ehdoton työkalu rotumme jalostuksessa. Valitettavasti loppusyksyn aikana pakka meni vähän sekaisin näiden osalta, kun Fit2breedin kelpuuttamat geenitestipaketit myllerrettiin. Nyt pelkona on, että sieltä tippuu pois lukuisia jo testattuja koiria eikä nyt ole oikein yhtä, täydellistä geenitestipakettia tarjolla. Itselleni ainakin on todella iso kynnys nykyään yhdistää enää kahta kooikkeria, joiden geneettistä yhteensopivuutta ei ole tarkistettu millään testeillä. On huomattava riski, että tekee vahingossa yhdistelmän, joka on geneettisesti pahempi kuin isä-tytär -pari enkä haluaisi sellaisia tuottaa...