Uutiset‎ > ‎

19.8.2017 Rakentamista ja pentujen kasvatusta

lähettänyt Hanna Parkkola 19.8.2017 klo 8.13   [ 19.8.2017 klo 8.14 päivitetty ]
Pentuetta suunnitellessa minua harmitti, että meidän rakennuspuuhat ovat käynnissä samaan aikaan, kun pentuja olisi tulossa. Eniten mietitytti, miten saisin kasvatettua itselleni jäävää pentua rakentamisen lomassa. Ainakin tähän mennessä pelko on osoittautunut turhaksi. Isona apuna siinä on tietysti ollut se, että rakennustyömaamme sijaitsee maalla, umpi korvessa :-) Tämä mahdollistaa koirien pitämisen vapaana pihapiirissä, jossa on tilaa temmeltää ja risuja sekä muita luonnonantimia leikittäväksi. Ja mikä parasta, oma sisko kaverina riehumassa!

Toisinaan on tilanteita, joissa koirat kyllä pitää pistää sisälle. Esimerkiksi sorarekan tuodessa aineksia pihamaalle, kaivinkoneen työskennellessä tai muurin muurauksen aikana... Toisinaan kakarat saavat olla pihalla, useimmiten kakarat saavat olla pihalla vaikka ottaisivatkin osaa rakennuspuuhiin.

Tässä eräänä iltana oli vuorossa perusmuurin viimeistelyä. Väänsin laastia ja tasoittelin sillä luiskia perusmuurin alalaitaan. Sinä iltana tuli todistettua, että ihan on tytöt äitiinsä tulleet eivätkä yhtään huonommiksi jääneet. Siinä missä Täplä painoi pari vuotta sitten saunan tuoreelle rappuselle yhden tassun kuvan. Nämä tytöt suorastaan kisasivat siitä, kuka saa eniten tassunkuvia aikaiseksi. Ja minä tulin perässä lastan kanssa niitä tasoittelemassa - kunnes loppuillasta luovutin...

Ensimmäiset jäljet painoi laastiin kukapas muukaan kuin Reea! Sitä sitten tytöt yhdessä ihmettelivät (Reea etualalla ja Harris takana).

Reean ekat tassunjäljet

Ja minä peittelin.... Eikä mennyt kuin puoli tuntia, niin jo syntyi toiset ja neiti ilakoitsi tyytyväisenä 'Eiks tullut hienot!'

Eiks tullut hienot!

Koska tytöt tykkäävät olla aina tutkailemassa lähietäisyydeltä tekosiani, piti keksiä ratkaisu siihen hetkeen, kun heittelin laastijauhetta betonimullyyn enkä halunnut neitien tuovan silmiään siihen sotkettavaksi jauheella. No tämähän oli oiva tilaisuus paikallaolon harjoitteluun! Ei kun koko joukko muutaman metrin päähän paikallamakuuseen ja laastia vääntämään. Aika hyvinhän tuo jo sujuikin! 

Paikallaoloharjoitus betonimyllyn pyöriessä

Illan edetessä Harriskin uskaltautui kokeilemaan tassunkuvien tekemistä ja jäi kiinni heti verekseltään...

Harris painaa tassunkuvat laastiin

Ja sitten katsotaan, että mitähän se äiti tuumaa noista... Tuliko hienot?

Harris katsoo äitiä, mitä äiti tuumaa tassunjäljistä

Sitten homma karkasi käsistä eikä äitee pysynyt enää mukana, kuka teki mitä. Mutta tämä kottikärryn ja muurin välistä viuhahtaja ei ole voinut olla kukaan muu kuin Reea!

Juoksujäljet kottareiden ja muurin välistä

Tämän jälkeen äippä kyllästyi kuvaamaan kaikkia kakaroiden aikaansaannoksia. Taisin peitellä vielä nämä ja muutamat muut jäljet ja sitten totesin, että kauimpana muurista olevat saavat jäädä sinne muistoiksi... Ne tosin hautautuvat syvälle maahan, mutta onpa jollekin joskus jotain ihmeteltävää, kuka sitten kenties aikanaan tuonne asti kaivautuukaan...

Lopuksi illan kuitenkin kruunasi vanhapiika-Daimi makaamalla tyynen rauhallisesti laastin päällä. Onneksi tässä kohden laasti oli jo vähän kuivahtanut eikä siihen enää jäänyt koko koiran kuvaa! Pakko oli kaivaa vielä kamera esiin. Sillä aikaa neiti oli ehtinyt jo nousta istumaan asti ja oli selvästi vaivautunut kiinnijäännistään...

Daimi laastissa

Niin, siis kyllä se rakentaminen ja pentujen kasvatus onnistuu :-) Mutta kannattaa yrittää vain, jos löytyy riittävästi huumoria ja intoa tehdä vähän ylimääräistä...








Comments