Uutiset‎ > ‎

12.7.2015 Ensitreffeillä

lähettänyt Hanna Parkkola 13.7.2015 klo 9.39   [ 13.7.2015 klo 11.58 päivitetty ]
Heinäkuun alku on tehty kiivasta kartoitusta sopivista uroksista. Täplän lonkkien takia ehdokkaiksi kelpuutettiin vain uroksia, joilla itsellään on A:n lonkat ja lähisukukin on pääasiassa A- tai B-lonkkaisia. Tähän mennessä on löytynyt yksi, josta olemme tosissaan kiinnostuneita: Bullbenz Kooi Primo Ushi "Primo".

Olen oppinut, että koirat aloittavat pariutumisen jo pari kuukautta ennen juoksuja. Täplän juoksut saattavat alkaa jo heinäkuussa. Niinpä meillä oli jo kiire päästä tutustumaan prinssikandidaattiin. Sunnuntai 12.7. osoittautui aikatauluiltaan sopivaksi päiväksi tehdä junaretki Primon luokse Länsi-Suomeen.

Täplä on elämänsä aikana reissannut paljon erilaisilla välineillä: junalla, ratikalla, pikkulaivalla, veneellä, paikallisbussilla, autolla ja matkailuautolla. Ai niin, onpa me kuljettu moottorikelkankin peräkelkassa! Viimeisestä junamatkasta oli vierähtänyt jo melkein vuosi aikaa. Täplä oli heti innoissaan, kun juna-asemalle saavuimme ja se pääsi autosta pois asemalaiturille. :) Alla video junaan nousemisesta.

Täplä nousee junaan


Valmiina junanlähtöönJunassa heitettiin rutiininomaisesti alusta penkille ja Täplä hyppäsi tyytyväisenä sinne ja oli valmis lähtöön. Tästä penkin suojaamisesta saimme paluumatkalla oikein hatunnostokehut konduktööriltä. Hän kertoi, että jotkut eivät suostu suojaamaan penkkiä edes pyytämällä :( Muistattehan sinä suojata junan penkin, jos otat koiran penkille istumaan. Näin parannetaan koirakoiden mainetta ja muiden ihmisten asennoitumista meihin!

Tampereella tehtiin lennokas junanvaihto ja matka sujui joutuisasti. Perillä pääsimme Primon omistajan autokyydillä viimeiset kilometrit sulhoehdokkaan luokse.

Kävin ensin itse tapaamassa Primoa, sillä halusin nähdä, miten Primo suhtautuu uusiin ihmisiin. Täplä jäi odottamaan autoon. Primo ylitti kaikki odotukseni ja otti minut vastaan oikein kauniisti haukkumatta ja sydämellisin, koiramaisin tervehdyksin. Halailtuamme hetken, lähdimme ensin pienelle kävelylle, jotta koirat saisivat ensin tutustua toisiinsa ilman paineita vähän etäämmältä. Itse he olivat asiasta kyllä aivan toista mieltä. Heti olisi pitänyt päästä tuttavuutta tekemään. Se on mielenkiintoista, miten Täplänkin suhtautuminen on äärettömän erilaista, kun vastassa on samanroituinen koira!

Alkulenkistä Täplä kyllä teki Primolle selväksi, että liian nopea lähestyminen ei ole suotavaa. Ja herrasmiehen asenteella Primo ymmärsi vinkin, otti siitä vaariinsa ja muutti taktiikkansa hyvin elegantiksi. Loppulenkistä jo sitten käytiin vuoron perään sujuvasti toisen peffa nuuhkimassa ja meininki oli rentoa.

Takaisin pihalle päästyämme alkoi Primolla sellaiset vauhtileikit, että meidän prinsessa katsoi parhaaksi istua tovin vieressäni lennokasta menoa seuraamassa. Aikansa istuttuaan ja Primon touhuja seurattuaan, lähti Täpläkin sitten mukaan leikkimään - aluksi varovaisemmin ja pikku hiljaa reilummin. Ja Primo muisti jatkaa herrasmiehen taktiikkaansa, jolla se kyllä vierailun aikan hurmasi Täplän sydänkopukoita myöten. Tässä kuvia parin touhuiluista:


Tyylikäs lähestyminen
Tyylikäs lähestyminen on viisas tapa aloittaa.

Vauhtileikkejä frisbiin kanssa
Kun Täplä ei alkuun lämmennyt leikkiin mukaan, purki Primo tarmoaan frisbiin kanssa esiintyen.

Kosioloikka!
Kosiotanssia tytön edessä.

Lähtihän se mukaan
No lähtihän se tyttö mukaan!

Välillä kannattaa antaa tytön lähestyä ja malttaa vain olla paikallaan
Välillä kannattaa antaa tytön lähestyä ja malttaa vain olla paikallaan.

Yhteinen lepopaussi
Yhteinen lepopaussi.

Ja sitten vähän kooho-menoa!
Ja sitten vähän koohottamista!

Täytyy sanoa, että tämä Prinssi osaa kyllä hurmata neidon! Täplä oli loppuvierailusta ihan myytyä tyttöä ja kävi vähän väliä lepertelemässä Primolle emäntien kahvitellessa. Illalla oli sitten aika lähteä kotimatkalle kohti Keski-Suomea. 

Junaan päästyämme Täplä muisti viime reissulla keksimänsä kiva leikin. Leikin nimi on: tyhjennetään äitin kassi. Viimeeksi nimittäin repustani löytyi kananugetteja ja Täplä jaksoi kerta toisen jälkeen kaivaa nugettipussin repustani yritin minä kätkeä sen reppuun kuinka syvälle tahansa. Ja kun Täplä on meidän prinsessa, ei hän tietenkään itse pussia avannut, vaan ojensi sen kauniisti minulle avattavaksi :D Tällä kertaa repusta ei löytynyt nugettipussiin, joten piti tyytyä siihen, mitä sieltä ikinä löytyi... No viesti tuli perille: tämä tyttö oli nälkäinen ja halusi ruokaa... 

Muistatkos äiti tämän leikin?






.
Comments